Näen päivittäin työssäni Suomen vanhuspalveluiden nykytilanteen. Hoitajapula kuormittaa hoivatyötä jo nyt – tulevaisuudessa hoidettavien ikäihmisten määrä vain lisääntyy. Sekä hoitajien että omaisten taakkaa helpottavia teknologiapalveluita olisi tarjolla monipuolisesti, niitä ei vain osata tuoda osaksi hoivatyön arkea.
Turvapuhelinta tarjotaan usein ensimmäiseksi vaihtoehdoksi silloin, kun oman läheisen kotona pärjääminen huolestuttaa. Palvelu kuitenkin ulkoistetaan kokonaan kolmannelle osapuolelle, jolloin se muuttuu raskaaksi ja kalliiksi.
Turvapuhelinpalvelut tulisi tuottaa oman organisaation sisällä
Tavallisin tapa kunnilla on kilpailuttaa turvapuhelimet kokonaispakettina: turvapuhelin, hälytyksiin vastaava hälytyskeskus sekä paikan päälle lähetettävien hoitajien käynnit. Kevyempi ja taloudellisesti kannattavampi ratkaisu olisi kuitenkin kilpailuttaa pelkästään turvapuhelimet, eikä koko palvelua kokonaisuutena, jolloin myös tarjoajien määrä karsiutuu vain yksittäisiin toimijoihin. Kunnat säästäisivät lisäksi melkoisesti, jos organisaatio itse tuottaisi palvelunsa.
Nykyisin yleisesti käytössä olevassa toimintamallissa, kun asiakas painaa turvapuhelimen hälytysnappia, ohjautuu puhelu kolmannelle osapuolelle eli hälytyskeskuspäivystykseen. Päivystys on usein valtakunnallinen, eikä puheluun vastaavalla päivystäjällä ole todennäköisesti mitään aiempaa kontaktia hälytyksen tekijään. Puhelinyhteys aukeaa ja asiakas kertoo tilanteestaan, jos osaa tai kykenee. Hälytyskeskuspäivystäjä joutuu usein lähettämään varmuuden vuoksi auttajan paikalle. Perillä auttaja saattaa todeta, ettei asiakkaalla olekaan mitään hätää. Prosessi kaikkineen on kuitenkin aiheuttanut kuluja sekä ikääntyneelle itselleen että palvelun ostajalle, eli kunnalle. Tästä muodostuu erittäin iso kustannuserä!
Mutta jos asiakkaan hälytys menisikin suoraan häntä hoitavalle taholle, pystyisi hoitohenkilökunta paremmin arvioimaan hälytyksen kiireellisyyden. Tutulle hoitajalle ikääntyneen olisi myös helpompi jutella tilanteestaan. Mikäli hoitohenkilökunnalla olisi tämän lisäksi käytössä videoyhteys ja liikesensorit, voisivat he tarkistaa, missä ikäihminen liikkuu tai peräti avata videoyhteyden suoraan ikääntyneen kotiin.
Öisin tilanne on erityisen haasteellinen. Yhdellä yöpäivystäjällä saattaa olla monta kymmentä asiakasta, joiden luona on öisin tehtävä monia hoidollisia toimenpiteitä. Samaan aikaan listoilla saattaa olla toiset parikymmentä, joiden luokse kiiruhdetaan, mikäli hälytys tulee.
Esimerkiksi, ovihälytys hälyttää keskellä yötä, eli ikääntynyt on avannut ulko-oven. Tilanne lähdetään tarkistamaan, mutta tällä välin asiakas on ehtinyt takaisin sisälle ja vuoteeseen. Joissain tapauksessa hänet herätetään turhanpäiten. Sensoreiden tai videopuhelun avulla tilanne voitaisiin varmistaa ilman, että paikalle täytyisi välttämättä rynnätä ollenkaan.
Tai kuvitellaan tilanne, missä ikääntyneen luona on juuri käynyt hoitaja. Hetkeä myöhemmin turvaranneke antaa kuitenkin hälytyksen. Päivystys lähettää apua paikalle, vaikka yksinkertaisinta olisi, jos hälytyksestä tulisi ilmoitus juuri paikan päällä käyneelle hoitajalle. Hoitaja voisi heti soittaa asiakkaalle tai kääntää autonsa ja palata katsomaan, onko kaikki kunnossa.
Teknologia antaa myös omaisille korvaamatonta tietoa ikääntyneet tilasta
Kiistaton tosiseikka on, että tulevaisuudessa vanhustyö tulee viemään entistä enemmän resursseja ja rahaa. Laatu ei kuitenkaan saa kärsiä, vaan hoidon tulee olla inhimillistä ja tasapuolista kaikille. Siksi kehottaisin kuntia tarttumaan teknologian suomiin mahdollisuuksiin entistä monipuolisemmin jo tässä vaiheessa. Teknologian tarkoitus ei ole korvata työvoimaa, vaan helpottaa hoitohenkilökuntaan kohdistuvia paineita.
Suvanto Caren teknologian tarjoama tieto on mahdollista jakaa myös omaisten matkapuhelimiin. Näin hekin saisivat koko ajan ajankohtaista tietoa ikääntyneen voinnista. Tiedon turvin heidän olisi myös helppo osallistua aktiivisemmin palvelutarpeen arviointiin.
Jälkipolven huoli ikääntyneen voinnista on korkealla. Nykyisessä systeemissä omaiset kärsivät usein tiedon puutteesta. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun lasku turvapuhelimista ja käynteihin johtaneista vääristä hälytyksistä saapuu. Omainen ihmettelee ja lähtee soittelemaan palveluntarjoajaa ja hoitohenkilökuntaa läpi. Sitten prosessi etenee niin, että menneen kuun raportteja etsitään ja niitä lähetetään eteenpäin tarkastettavaksi. Omaisten ja hoidon tarjoajien aikaa saadaan kulumaan melkoisesti.
Teknologian monipuolisuus ja laatu kilpailutuksen keskiöön
Teknologian monipuolisuus ja laatu on otettava kilpailutuksen keskiöön. Vaikka Suomessa olemme valmistautumassa isoon muutokseen vuoden 2023 alusta, edelleen kilpailutetaan yksittäisiä ratkaisuja, joissa painoarvo on sataprosenttisesti hinnalla.
Yritykset Suomessa panostavat tuotekehitykseen ja palvelujen laajaan modulaarisuuteen, millä voidaan kokemusten perusteella keventää muun muassa ikääntyvien palveluiden resurssivajetta ja hidastaa kustannusten nousua. Kilpailutuksissa on jatkossa otettava huomioon myös teknologian laatu ja turvallisuus. Edelleen kilpailutuksissa harvoin nähdään laatuvaatimuksena esim. Digi-HTA suositusta, jonka avulla ostaja saa luotettavan ja puolueettoman arvion tuotteen soveltuvuudesta. Suvanto Caren palveluilla on ollut Digi-HTA suositus vuodesta 2021. Onnistunut hankinta edellyttää huolellisen markkinavuoropuhelun. Ilman markkinavuoropuhelua ei voida tietää, mistä löytyvät parhaimmat ja kustannustehokkaimmat ratkaisut.
Olli Göös
Kirjoittaja on Suvanto Caren myyntijohtaja
